Elokuun kallistuessa kohti loppua valtaosa puutarhan kukkijoista on saanut työnsä päätökseen. Ruskeita varsia törröttää kukkapenkeissä. Hehkeistä syyskukkijoista huolimatta yleisilme on vihertävän ruskea, mihin suuntaan värimaailma liukuu päivä päivältä yhä enemmän.

Nyt on päätöksenteon aika. Annetaanko siementen kypsyä ja kasvin varistaa niitä ympärilleen vai katkotaanko kukkavanat ja rajoitetaan kasvien leviämistä. Siementen keruun aika on alkanut, sillä osa kukista on jo kypsyttänyt siemenkotansa.

Kasvien kasvattamisen jännitys

Jos nauttii kasvien kasvattamisen kaikista vaiheista, siementen kerääminen on luonteva osa puutarhurin vuosikalenteria. Silloin pääsee nauttimaan matkan kaikista vaiheista, ei vain perillä olosta. Itse olen selvästikin puutarhuri, jota kasvien kasvuprosessi innostaa enemmän kuin lopputulos. Ihailen tovin salkoruusujen uhkeutta mutta alan aika pian väijyä, milloin niiden siemenet kypsyvät.

Aurinkoisen ja kuivan kelin puuhaa

Viime syksynä jatkuva sade pilasi ja mädännytti puutarhassamme kukinnot ja siemenet. Siementen keräämisestä ei tullut mitään. Nyt on aivan eri meininki. Loppukesän kelit ovat olleet aurinkoisia ja tuuli on nopeasti kuivattanut satunnaisten sateiden jäljet.

Tämä on loistavaa aikaa kerätä kuivuneita siemenkotia talteen!

Mitä siemeniä kannattaa kerätä?

Tätä pohdin, kun lähestyin saksien kanssa kukkapenkkejä. Mitä siemeniä tarvitsisin seuraavaa kesää ajatellen. Mitä kasvustoja haluaisin lisätä?

Yksivuotisia kukkia on helppo lisätä omista siemenistä (samettikukat, kehäkukat ja tsinniat). Osa niiden siemenistä on jo kypsynyt ja napsin niitä talteen tulevia sateita peläten. Valtaosa yksivuotisista kesäkukista jatkaa onneksi vielä pitkään kukintaansa.

Perennojen siemeniä olen jo kerännyt oikein urakalla. Niitä on valmistunut jo jonkin aikaa, tosin osa on vielä vihreinä palkoina.

Mm. seuraavia lajeja on nyt kerätty pahan päivän varalle.

• palavarakkaus
• ritarinkannus
• eri väriset akileijat
• pisamakello
• alppipiikkiputki
• sormustinkukat (myös kummallinen monstrosa-lajike, jossa laakea kukinto on latvan päässä)
• ruusumalva
• maurinmalva
• erilaiset salkoruusut
• punainen päivänkakkara
• unikot
• lehtosinilatva
• peurankello
• valtikka- ja kallionauhus
• tillipioni
• talonpojanpioni
• kevätkullero
• keijunkukka

Siemenet ja palot ovat aika jännän näköisiä

Jokaisen kasvin siemenillä on aivan omanlaisensa muoto ja leviämisen strategia. Joissain haivenet lennättävät siemeniä tuulen mukana, joku kasvi poksauttaa siemenet kauas itsestään ja osa tarttuu ohikulkijan vaatteeseen karhealla tarttumapinnalla. Joidenkin kasvien siementen ympärillä on kuori aivan kuin helistimessä.

Miten kerään siemeniä?

No, ihan maalaisjärjellä ainakin meikäläinen saalistaa. Aurinkoinen ja ennen kaikkea kuiva päivä on oivallinen ajankohta siemenleikeille. Siemeniä kerätään vasta, kun ne ovat valmiita ja kypsiä. Tosin ne kypsyvät itsekseen vielä jonkin aikaa keräämisen jälkeenkin.

Jokainen laji kerätään erikseen paperipussiin tai kirjekuoreen. Vanhoja leipäpusseja on laitettu kesän mittaan talteen tätä tarkoitusta varten. Joitain kukintoja olen käärinyt sanomalehden sisään ja teipannut kunnolla paketin kiinni. Kypsät siemenet variset nimittäin helposti.

Ihana ropina kuuluu, kun ritarinkannuksen tähkät pudottavat siemenensä paperipussin pohjalle.

Tärkein vinkki on pussien huolellinen nimikointi. Vaikka nyt kuvittelee tunnistavansa eri lajit toisistaan, se ei olekaan niin helppoa myöhemmin. Siemenkodat ja ruskeat kuivuneet kukinnot eivät välttämättä muistuta itse kasvia lainkaan.

Yleensä en puhdista siemeniä mitenkään. Saksin latvoja ja varsia paperipusseihin. Anna roskien olla siementen joukossa ja ravistelen pussia talvemmalla pienen tovin, jotta siemenet irtoavat varsista ja kodista.

Mitäs niillä siemenillä nyt tehdään?

Oikeastaan en edes tarvitse keräämiäni siemeniä. Puutarha on jo nyt läkähdyksiin asti täynnä kaikkea kasvillisuutta. Jotain niille siemenille kuitenkin pitää tehdä…

Osan siemenistä (ainakin pionit) kylvän jo nyt syksyllä kukkapenkkeihin (pohjasta avattuihin muovilaatikoihin, jotka upotan nimikyltillä varustettuina multaan). Yksivuotiset kesäkukat kylvän suoraan avomaalle toukokuussa. Ja mielelläni myös annan siemeniä tarvitseville!

Pionin siemenet maahan

Pionin siemenlisäys on minulle uusi asia. Pionin siemenet kannattaa kuulemma laittaa maahan jo syksyllä. Pionin siemenet itävät hyvin, varsinkin tillipionin. Muuten taimettuminen on hidasta ja kunnon kasvuun lähtöön menee parikin vuotta. Kukkimaan ne alkavat vasta 3-5 vuoden kuluttua. Tämä on siis aivan täydellisen hidas ja hankala projekti siemenkasvatuksesta innostuneelle puutarhurille eli minulle!

Pionin kasvatuskokeiluista kirjoitetaan mukavasti seuraavassa linkissä ”Kokeiluja pioneilla” https://pioni.fi/media/uploads/pdf/kokeiluja_pioneilla1.pdf.

Siemenfilosofointia

Olisi mukavaa saada siemeniä kasveista, joita itsellä ei ole. Kokeilla uusia haasteita. Erilaiset syysleimujen, heinien ja pelargonien lajit ovat toivelistalla. Myös uudet sormustinkukkalajikkeet ja salkoruusut ovat ihania.

Siementen kerääminen riistäytyi minulta tietenkin käsistä. Ahneus tyhjentää koko puutarha siemenistä iski pahan kerran. Nyt paperipusseja on kuivumassa saunan lauteilla ja pahvilaatikoissa. Ja luonnonkasveihin en ole vielä edes koskenut. Kylätien pientareelta voisi vielä kerätä siemeniä ja yrittää perustaa kukkaniittyä Esikko-mökin saunan taakse.

Onneksi huomasin kyläseuramme viimeisimmän ilmoituksen. Syysmarkkinat ovat parin viikon päästä ja sinne kaivataan sadonkorjuuhenkistä meininkiä. Minulla alkaa siten kova pussitusurakka, sillä vien perennan siemeneni sinne jakoon.

Jospa joku innostuisi kasvattamaan niistä ihania jälkeläisiä omaan puutarhaansa!